Miten pysyvä myönteinen muutos voidaan saavuttaa?

Tunnistan. Tunnustan. Toimin. 

Nuo kolme kuvaavat osuvalla tavalla muutostyöskentelyä.

Muutos on mahdollisuus – ja aina mahdollista. Koskipa muutoksen kaipuu mitä elämän osa-aluetta tahansa, ihminen itse on aina keskiössä ja avain pysyvän muutoksen saavuttamiseen.

Ihmissuhdetyön ammattilaisen kanssa työskennellessä on tärkeää, että asiakas saa tunnistaa itse ensin rauhassa oman tilanteensa ja ne asiat, joihin hän kaipaa muutosta elämässään.

Mikäli tilanteen sanoitus tulee vain toisilta, emmekä itse näe tai tiedosta sitä, mitä elämässämme tapahtuu, on muutokseen vielä matkaa.

Apu ja tuki, jota tarjotaan, ei silloin muuta tilannetta pysyvästi.

Tunnistamisen jälkeen seuraava askel on tunnustaminen – olemmeko valmiit myöntämään itselle ja toisille sen mitä näemme?

Haasteiden tunnistaminen voi nostaa esille monenlaisia tunteita, jotka vaikeuttavat omien havaintojen sanoitusta ja todellisuuden kohtaamista.

Pelko tai häpeä voivat pitkittää prosessia.

Vaikeiden tunteiden kohtaaminen ja niiden ymmärtäminen onkin oleellinen osa muutosprosessia. Tunteilla on aina oma tehtävänsä. Vain kohtaamalla tunteemme pääsemme eteenpäin.

Todellisuuden tunnustaminen vaatii myös kokemuksen turvallisuudesta. Asioiden nostaminen päivänvaloon tuo mukanaan haavoittuvuuden. Ilman turvallisuuden kokemusta työskentely jää pintapuoliseksi.

Kahden askeleen jälkeen ollaan jo pitkällä – ja samalla tietyllä tavalla lähtöruudussa.

Nyt alkaa työ, harjoitukset ja uudenlainen toiminta.

Uusien toimintamallien oppiminen vaatii toistoja. Harjoittelulla rakennamme aivoihin uusia yhteyksiä.

Kuvaan asiaa mielelläni metsä-vertauksella: uuden polun tekeminen umpimetsään vie oman aikansa. 

Toimintavaiheen alkaessa ihmisessä on usein suuri innostus. Hän kokee päässeensä viimein kiinni asiaan, ja käsillä on uusia työkaluja, joita voi alkaa käyttämään.

Joskus eteneminen on vauhdikasta.

Toisinaan matkanteko tuntuu alun vauhdin jälkeen hidastuvan. Mennään ehkä askel eteen ja kaksi taakse, tai siltä ainakin tuntuu.

Jokainen metsässä kulkenut tietää, miten paljon helpompaa on kulkea valmista polkua.

Varsinkin uupuneena valmiilla pohjalla eteneminen on kevyempää. Umpimetsä ja pusikko eivät houkuta, kun keho ja  mieli ovat väsyneitä.

Eri vaiheet kuuluvat kaikki muutosmatkan tekoon.

Välistä löydämme itsemme vanhalta polulta, välistä jaksamme tarpoa puiden ja risujen keskellä.

Tiedostaessamme palanneemme vanhalle polulle osaamme työskentelyn ansiosta kuitenkin vähitellen ohjata itseämme nopeammin takaisin sinne, mihin olemme päättäneet kulkea.

Omat  havainnot ja lisääntyvät onnistumiset motivoivat jatkamaan valitulla polulla. Huomaat uuden polun vahvistuvan – ja arkesi olevan erilaista tekemäsi myönteisen muutoksen myötä.